tiistai 2. huhtikuuta 2013

Raaseporin linna




Raaseporin linna on Raaseporin Snappertunassa sijaitseva linna, joka on ilmeisesti rakennettu 1300-luvulla. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa vuonna 1378. Mahtimies Bo Joninpoika Grip rakennutti ensimmäiset muurit paikalle 1360–1370-luvuilla Johannes Westfalin ollessa Turun piispana .


Gripin tarkoitus oli ilmeisesti tasapainottaa Suomenlahden toisella puolella sijainneen vilkkaan hansakaupungin Tallinnan vaikutusta. Linna koki loistonsa 1400-luvulla, mutta Helsingin perustamisen jälkeen Raaseporin merkitys väheni, kunnes se vuonna 1553 hylättiin, ja se raunioitui.



Alun perin linna rakennettiin saarelle, mutta maankohoamisen johdosta linnanrauniot ovat nykyään sisämaassa. Maanpinnan nousu oli myös toinen merkittävä syy linnan hylkäämiseen. Linna sijaitsi strategisella paikalla, mistä syystä sen historiaan liittyykin useita taisteluita. 1800-luvun lopulta alkaen linnaa on restauroitu useaan otteeseen. Viimeisin restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 1988. On kuitenkin epäselvää, minkä näköinen linna on aikoinaan ollut.


Muun muassa kuningas Kaarle Knuutinpoika piti hallussaan Raaseporin linnaa, jossa hän asui kolmatta hallituskauttaan edeltäneen välivaiheen aikana. Vuonna 1570 kuningas Juhana III läänitti linnaläänin alueen enovainajansa ja tukijansa Lewenhaupt-perheelle, korottaen heidät kreivilliseen arvoon Raaseporin nimellä, jolloin Raaseporista tuli kreivikunta.



Raaseporin lääni oli Suomen hallintoalueena keskiajalta vuoteen 1634, jolloin paikallishallintoa uudistettaessa perustettiin maaherrakunnat. Raaseporin linnalääni hallitsi Uudenmaan maakunnan läntistä osaa Snappertunassa sijaitsevasta Raaseporin linnasta käsin.



Raaseporin linna on rakennettu 1300-luvulla ja sijaitsee kalliolla. Alunperin linnaa on ympäröinyt vesi, ja sen vieressä virtaa yhä vieläkin joki. Strategisen sijaintinsa vuoksi linnan herruudesta käytiin useita taisteluja, minkä johdosta linna vaurioitui pahasti vuonna 1523. Raaseporin linna hylättiin 1550-luvulla ja se raunioitui. Linnaa on restautoitu vuodesta 1890 lähtien, mutta on mahdotonta tietää minkänäköinen se on alunperin ollut.


Raaseporin linna on toiminut 1370-luvulta 1550-luvulle läntisen Uudenmaan sotilaallisena ja hallinnollisena keskuksena. Linnan tehtävänä on ollut maakunnan hallinnon ohella Suomenlahden merenkulun ja kaupan valvonta. Itäisen uudenmaan hallinnollisena keskuksena on toiminut samaan aikaan Porvoo. 




Raaseporin linna on rakennettu Karjaalle johtavan vesireitin varrella olevalle saarelle. Linna sijaitsee nykyään Snappertunan-Fagervikin jokilaakson etelälaidassa, Raaseporinjoen mutkassa. Linnanraunio on korkean silokallion päällä ja reunoilla. Linnan itäpuolella on luultavasti ollut kauppapaikka. 



Linnan varhaisvaiheista on vähän tietoja. Kalliosaarta kiertänyt luonnonmuotoja noudattanut kehämuuri saattaa olla peräisin 1300-luvun lopulta. Alkuperäiseen kivilinnaan on liitetty 1400-luvun kuluessa kaksi esilinnaa ja suuri pyöreä torni.



Raaseporin linna mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1378. Linnan rakentaminen on mahdollisesti aloitettu 1370-luvun keskivaiheilla. Kehämuuriin liittyivät pohjois- ja lounaispäässä tornit. Toisessa, 1400-luvun rakennusvaiheessa, päälinnaan luotiin suorakulmainen linnanpiha rakentamalla sen itä- ja länsisivulle huonesarjat. Kehämuuri korotettiin kaksinkertaiseksi ja verhottiin tiilellä. Kolmannessa vaiheessa, todennäköisesti 1470-luvulta alkaen, rakennettiin pyöreä torni. Linna ympäröitiin viimeistään 1400-luvun alkupuolella vedenalaisella paaluvarustuksella, jonka tarkoituksena oli estää laivojen pääsy linnan muurien edustalle. 



Kuningas Kustaa Vaasa piti Raaseporin linnan sijaintia huonona ja määräsi linnaläänin keskuspaikaksi Tammisaaren 1528. Linna hylättiin lopullisesti 1550-luvulla Helsingin ja Tammisaaren kaupunkien perustamisen jälkeen. 



Linnanraunion korjaustyöt aloitettiin 1890. Linnaa pidettiin vuoden 1883 muinaismuistoasetuksen mukaisena muinaisjäännöksenä ja arvokkaana turistikohteena. Restaurointi- ja rekonstruktiotöitä on tehty useassa vaiheessa, mm. 1930- ja 1960-luvulla. 1970-luvun jälkeen linnan korjauksissa on keskitytty rakennusten suojaamiseen ja linnan historian havainnollistamiseen.